Olen seurannut omia tulojani melkoisen pikkutarkasti vuodesta 2016 alkaen. Sanotaan vaikka, että olen aina pitänyt luvuista ja olen muutenkin pikkutarkka, joten rahavirran seurannasta tuli varsin nopeasti tapa ja jopa jonkin asteinen hauska haaste. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että tunnun kuuluvan hyvin pieneen vähemmistöön aikuisista, jotka todella oikeasti seuraavat paljonko rahaa tulee ja mihin se oikeasti menee. Jos olet päätynyt lukemaan tätä kirjoitusta, kuulut luultavasti tähän samaan vähemmistöön tai ainakin harkitset, mitä omien tulojen ja menojen seuranta voisi sinulle antaa. Oman talouden ja rahavirtojen ymmärtäminen on tuonut minulle paljon vapauksia sekä ymmärrystä omasta elintasostani, mutta kääntöpuolena punaisten lukujen tuijottelu voi myös joskus kalvaa mieltä. Projektihallinnankin puolelta tuttu fraasi: ”Sitä saat, mitä mittaat”, pitää tässäkin tapauksessa hyvin paikkaansa. Miten siis käytännössä toteuttaa omien tulojen ja menojen seurantaa ja miten luoda siitä positiivinen rutiini?
Päätä, miten aiot seurannan toteuttaa. Excel-taulukko, vihko, äppi, ihan sama, mihin aiotkaan tulot ja menot kirjata, tarvitset siihen työkalun. Lisäksi kulut kannattaa jakaa itselle järkeviin kategorioihin, kuten ruoka, asumiskulut jne. Itse olen käyttänyt aivan alusta asti mobiilisovellusta nimeltään Monefy, koska itselleni näppärintä on pitää seurantaa mukana puhelimessa. Sovelluksen perusversio on ilmainen ja oli minulle toiminnoiltaan riittävän hyvä. Koin lisätoiminnot hyödyllisiksi ja tuin kehittäjää mielelläni parilla eurolla käytettyäni sovellusta ilmaiseksi jo useamman vuoden, joten Monefy on ainoa sovellus ikinä, josta olen ostanut premium-version. Nykyään vastaavia sovelluksia on tarjolla pilvin pimein, joten jokainen löytänee ainakin yhden itseään miellyttävän version hakemalla ”expence tracker” omasta sovelluskaupastaan. Päätit sitten alkaa toteuttaa seurantaa miten vain, kannattaa varautua pitäytymään valinnassa pidempäänkin, ellet ole valmis kirjailemaan tietoja uudelleen paikasta toiseen käsin, jos päätätkin vaihtaa taktiikkaa. Itse olen käytännössä jo naimisissa Monefyn kanssa, ellen ole valmis jättämään vanhoja kirjauksia taakse ja aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Tee menojen kirjaamisesta tapa. Joidenkin yksittäisten menojen kirjaaminen unohtuu minullakin yhä silloin tällöin, mutta se ei haittaa, kun kirjaan menot myöhemmin muistaessani. Pääasiassa kirjaan menot kuitenkin heti, kun maksutapahtuma tapahtuu. Käytännössä saatan kirjata ruokakauppamenot jo samaan aikaan, kun siirryn kaupan kassan maksupäätteeltä pakkaamaan ostoksiani. Koska kyseessä on tapa ja saan kirjauksen tehtyä luurin etusivun widgetin kautta noin neljällä kosketuksella, kirjaaminen vie minulta sen noin sekunnin tai kaksi. Jos tiedän, että en syystä tai toisesta tule kirjaamaan menoa heti, otan kuitin mukaan tai tarkistan summan myöhemmin nettipankista.
Helpota seuraamista maksutavoilla. Edelliseen kohtaan liittyen, oman muistinsa rajallisuutta voi helpottaa käyttämällä tiettyjä maksutapoja. Helpoin maksutapa tämän tyyppiseen seurantaan on tietenkin maksukortti, jonka tiliä voi seurata nettipankista. Itselläni on juoksevien kulujen tili, ”ruokatili”, S-pankissa, jolloin saan hyödynnettyä esimerkiksi sähköiset kuitit käydessäni S-ryhmän kaupoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että voin käydä kuitin joskus myöhemmin läpi puhelimella ja tehdä kirjauksen silloin. Muillakin pankeilla on käsittääkseni tarjolla vaihtoehtoja oman talouden seurantaan ja niitä kannattaa hyödyntää. Vaikka sähköisiä kuitteja ei olisi tarjolla, jo nettipankin kautta voi käydä poimimassa summat kirjauksiin. Joskus tämä tarkoittaa hyvin erikoisten yritysten nimien googlaamista, jotta saa selvitettyä, että mihinkäs sitä tulikaan käytettyä rahaa lauantai-iltana pari viikkoa sitten. Maksutapojen lisäksi olen automatisoinut seurannassa kaikkien kiinteiden kulujeni seurannan, ihan asumiskuluista Bookbeattiin.
Älä ole liian pikkutarkka. Vaikka maksutavoilla voi säästää itsensä muistamisen vaivalta, tulee aina joskus tilanteita, että kuittia tai mitään muutakaan todistetta ei ole. Silloin tällöin olen myös kirjauksia tehdessäni liian laiska nousemaan ylös hakeakseni sen yhden kuitin takintaskun pohjalta pyörimästä. Tällöin tyydyn ”noin” arvioon ja yleensä pyrin noin 5-10e pyöristykseen mutuilemastani summasta, mieluummin ylöspäin. Koska kirjaaminen arkielämässä on jo rutiinia, tällaiset kirjaukset ovat yleensä harvinaisempia ostoksia, joiden hinta yleensä jää itselleni jotenkin mieleen. En siis tarkoita, että yrittäisin miettiä enää yksittäisen kauppareissun hintaa kuun alkupuolelta. Joskus kirjauksia vain jää tekemättä, mutta toisaalta joskus samat kirjaukset saattaa tulla tehtyä kahdesti. Tärkeintä on, että kirjaa ihan kaikki muistamansa menot ja suunnilleen oikein. Tulot kirjaan tarkasti, koska tulonlähteitä on vielä sen verran vähän, että se on helppoa.
Seuraa tuloksia pitkällä aikavälillä. Koska aivan täydellinen kulujen seuranta on varsinkin aluksi hankalaa, on tärkeää ymmärtää, että kulujen seuraaminen antaa enemmän hyötyä pitkällä aikavälillä. Käytännössä omat kokonaismenoni heittelevät joka kuukausi suuntaan jos toiseenkin, mutta saan silti menoja seuraamalla määritettyä pitkän aikavälin ”suunnilleen” arvion kuukauden ruokiin sekä muihinkin menoihini. Samalla voin määrittää paljonko rahaa minulla on käytettävissä muihin asioihin ja paljonko voin laittaa säästöön. Minulle on aivan normaalia, että kuukauden balanssini näyttää seurannassa välillä punaiselta, koska kirjaan menoihin myös säästöön ja sijoituksiin menevät summat. Kuitenkin, jos tarkastelen tuloja ja menoja koko vuodelta tai vaikka usealtakin vuodelta, näen, että tilanne on suurin piirtein nollissa, mutta säästöön ja sijoituksiin on mennyt itselleni huomattavia summia – ja vuosittain tulojen noustessa säästöprosentti on kasvanut, mutta esimerkiksi ruokakulut eivät juurikaan. Tuloksien seuraamiseen pitkällä aikavälillä kannattaa luottaa myös siinä mielessä, että lukujen kyttääminen monta kertaa päivässä ei tee sinusta yhtään sen viisaampaa, eli älä kyttää omaa kulutustasi pakonomaisesti.
Käytä omasta taloudestasi oppimaasi motivaattorina kuluttamisen hillitsemiseen. Kun omien tulojen ja varsinkin menojen seurantaa on tehnyt hetken, alkaa omaa kulutustaan ymmärtää. Mihin menee rahaa omastakin mielestä paljon, milloin yksittäinen isompi ostos sotkee koko kuukauden luvut, mihin rahaa vain ”katoaa” ihan huomaamatta. Näiden havaintojen pohjalta voi halutessaan luoda itselleen vaikka kuinka tarkat tavoitteet ja budjetin. Itse en pysty noudattamaan pikkutarkkaa budjettia, joten pyrin pitämään elintasoni kuukaudesta toiseen suurin piirtein samanlaisena. Täten tähän puhelimen näytöllä vilahtelevaan kuukauden kulutusseurantaan liittyykin täky. Esimerkiksi, tässä kuussa tajusin tilanneeni kotiin ruokaa jo useampaan kertaan ja kun tarkistin omat kirjaukseni aiheesta, huomasinkin jo ylittäneeni normaalisti ruokiin kuluttamani summan tässä kuussa, vaikka kuuta on vielä kolmannes jäljellä. Siinä, jos jossain, on ainakin itselleni hyvä motivaattori syödä järkevästi kotiruokaa loppukuu.
Seuraatko jo omia tulojasi ja menojasi tai meinaatko aloittaa?
