Nyt on tullut mietittyä sellaista aihetta kuin self-care ja miten se vaikuttaa kuluttamiseen. Ensinnäkin mielenkiintoista, että sanalle self-care ei ole suomenkielessä järkevinä käännöksinä tarjolla kuin ”itsehoito” ja ”itsestään huolehtiminen”. Toinen kuulostaa lääkehoidolta ja toinen varsin pinnalliselta. Joten excuse my finglish, mutta tulen nyt puhumaan vain termillä self-care.
Tuntuu, että todella monelle naiselle self-care tarkoittaa ihonhoitorutiinia, kampaajalla käyntiä sekä satunnaista hierojaa. Näissä asioissa yksinään ei tietenkään ole vikaa. Jos kampaajalla käyminen nostaa itsevarmuutta, jonka avulla saa buustia omien tavoitteiden saavuttamiseen, on siihen rahan käyttäminen jokaisen oman harkinnan varassa. Mutta vaikka kuinka ihania asioita kaikki nämä voivatkin olla, mitä ”hoitavaa” on pelkässä kurkut silmillä makoilussa? Tästä uskomuksesta rahastaville yrityksille pinnallinen self-care on lottovoitto.
Naiset saadaan pienestä asti uskomaan, että hemmottelupäivä kylpylässä auttaa pitämään paketin kasassa rankkoinakin aikoina – tai vähintäänkin uusien vaatteiden, meikkien sun muun shoppailu. Sitä näytetään elokuvissa, sarjoissa, somessa ja monelle äiti-tytär-aikakin on näitä ”naisten juttuja”. Tähän self-care-brändiin sopivia tuotteita löytyykin markkinoilta paljon. Itsekin tunnistan, että uuden ihonhoitotuotteen tuottama ”luksus” saa melkein kuvittelemaan, että minullahan on elämä täysin hallinnassa, kun tässä voin näin itseäni hemmotella.
Oletko ikinä miettinyt, että mitä jos oma kuluttamisesi perustuukin vääristyneeseen käsitykseen self-carestä? Mitä jos self-care olisikin jotain ihan muuta kuin pinnallista?
Self-care pitäisi ehdottomasti olla jokaisen elämään rakennettu rutiini, koska et itse tule ikinä omistamaan mitään niin arvokasta kuin oman elämäsi. Vaikka self-care voi joskus olla kasvonaamioita ja hemmottelua, ei niillä pötkitä yksinään pitkälle nyky-yhteiskunnassa, missä koko elämä tuntuu olevan kilpailua siitä, kuka jaksaa pisimmälle palamatta loppuun. Mitä muuta self-care sitten voisi olla?
Self-caren pitäisi oikeasti olla esimerkiksi…
- Omien rajojen tuntemista ja niistä kiinni pitämistä
- Omien rajojen tuntemista ja niistä kiinni pitämistä
- Myrkyllisten/epäterveellisten ihmissuhteiden ja tilanteiden tunnistamista sekä niistä luopumista
- Omien tunteiden tunnistamista, hyväksymistä ja no… tuntemista ilman niiden häpeämistä
- Itselle merkityksellisiin asioihin panostamista
- Itseensä investoimista
- Myötätuntoa omaa itseä ja omia virheitä kohtaan
- Sitä, että on itse itselleen paras mahdollinen tuki, turva ja huolenpitäjä
Kun sisäistä kriisiä ei tarvitse enää lääkitä uusilla vaatteilla tai pahimmillaan vinguttamalla luottokorttia, on elämässä ihan erilainen tasapaino. Omasta taloustilanteestaan voi olla itsevarma ja myöhemmin ei tarvitse hävetä turhia ostoksia. Kiitollisuutta alkaa löytyä myös siitä, mitä on jo, eikä tarvitse ajatella ikuisesti, että ”Olen onnellinen, sitten kun...”
Mitä jos ensi kerralla, kun elämä heittää sontapommeja rattaisiin, et käyttäisikään rahaa fiiliksen paikkaamiseen vaatteilla, ruualla tai hemmottelulla, vaan antaisit itsellesi samaa myötätuntoa, jota antaisit samassa tilanteessa olevalle ystävälle? Se on ilmaista.
