Oletko saanut neuvoja rahaan, sijoittamiseen tai taloudenpitoon vanhemmiltasi tai sukulaisiltasi, jotka ovat itse olleet työelämänsä alkutaipaleella tai eläneet juuri sitä aikuisuuteen siirtymisen ikää 80-90-luvuilla? Itse ainakin olen kuullut neuvoina, että mitä omilla rahoilla kannattaisi tehdä, vaikka samat säännöt eivät enää nykypäivänä välttämättä päde. Vanhempani ovat syntyneet 60-luvulla ja täten eläneet juuri sitä opinnoista valmistumisen, työelämään siirtymisen ja asunnon hankkisimisen elämänvaihetta 80-90-luvuilla. Vaikka voin olla kiitollinen monista rahaan liittyvistä opeista, joita olen omilta vanhemmiltani saanut, osa neuvoista on jo elänyt oman aikansa ohi. Tässä muutama neuvo, jotka pätivät ehkä 80-90-luvuilla, mutta eivät enää 2020-luvulla.
”Kun alkaa tienata rahaa, on tärkeintä ostaa ensin oma koti”. Vaikka tämä riippuu todella paljon siitä, minkälaisen kodin, mistä ja miksi olet hankkimassa, oma koti ei enää ole automaattisesti se kaikista järkevin hankinta, mitä omalla rahallaan voi tehdä. 80-luvulla asuntomarkkinoilla tapahtui paljon, kun rahoitusmarkkinat vapautuivat 80-luvun loppupuolella ja pankit käytännössä tyrkyttivät kotitalouksille lainaa. Korko tosin oli pahimmaillaan nykytasoon nähden hervoton, korkeimmillaan jopa 15%. Laina-aika oli toisaalta nykyistä lyhyempi, 10-15 vuotta. Asuntojen hinnat kipusivat 80-luvun loppuun mennessä korkealle (mm. koska asuntolainaa oli tarjolla ja asuntoja haluttiin ostaa), minkä jälkeen tuli lama, joka romautti taas asuntojen hinnat alas. Koko 90-luvun ajan asunnot olivat verrattain halpoja. 2000-luvulla asuntojen hintojen muutoksen käyrä on ollut nouseva vuoden 2008 kuoppaa lukuunottamatta, minkä jälkeen nousu on tasaantunut. Asuntolainojen korot ovat kuitenkin huomattavasti nykyään matalammat ja laina-ajat pidemmät kuin 80-90-luvulla. (Lähde: Tilastokeskus.) Hintakehitys on myös erkaantunut pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä muun muassa kaupungillistumisen myötä, eli muuttotappiokunnissa asuntojen hinnat ovat tällä hetkellä laskevia (Lähde: Findikaattori).
80-90-luvulla asuntoja on siis saanut suhteellisen halvalla, vaikkakin lainojen korkoihin on kadonnut nykytasoa enemmän rahaa. Omistusasunto oli tällöin monelle suurin ja ainoa omaisuusluokka. Jos ostaa asunnon omaan käyttöön, asunto ei ole vain sijoitus, vaan se on myös oma koti. Jos on siis ostanut 80-90-luvulla asunnon nykytasoon nähden halvalla ja on lisäksi asunut siinä pitkään, on hyvinkin todennäköistä, että on säästänyt paljon asumiskustannuksissa vuokralla asumiseen verrattuna ja asunnon arvo on hyvin todennäköisesti noussut. Nykyään, kun asuntojen hinnat ovat korkeammalla, ei asunto enää olekkaan niin pomminvarma sijoitus omille rahoille. Vaikka suurissa kaupungeissa asuntojen arvot saattavat hyvinkin jatkaa nousuaan, saa niistä nyt jo maksaa kovaa rahaa entiseen verrattuna. Tämä tarkoittaa isojen lainojen ottamista, mikä tarkoittaa välttämättäkin pitkää laina-aikaa. Vaikka korko on pienempi, siitä sivukuluineen silti kertyy ihan huomattava summa 25 vuoden aikana. Toisaalta asuntosijoittamisen yleistyminen johtaa siihen, että hyvällä sijainnilla olevien pienempien asuntojen hankintahinnat nousevat, mutta asuntosijoittaja saa näiden asuntojen hinnoista välistä rahaa, kun taas omassa asunnossa asuva maksaa asunnosta itse vain elääkseen siinä. Faktahan on se, että jossain on pakko asua, mutta omistusasunto ei laskennallisesti ole enää se kannattavin omaisuusluokka.
”Lainasta pitää pyrkiä nopeasti eroon”. Jos huomioidaan edellisen esimerkin asuntolainojen korot, on ymmärrettävää, että 80-90-luvun taitteessa asuntolainaa on kannattanut maksaa nopeasti pois, jotta välttyisi maksamasta ylimääräisiä ja korkeita korkoja. 2020-luvulla asuntolaina on suhteellisen ”halpaa”, eikä sitä välttämättä kannata maksaa pois ylimääräisinä lyhennyksinä, koska esimerkiksi sijoittamalla voi saada rahoilleen parempaa tuottoa. Koska korkotaso on nyt niin matalalla, on myös esimerkiksi opintolaina todella matalakorkoista lainaa. Tämä eroaa huomattavasti siitä taloudesta, jossa 80-90-luvulla asunto- ja opintolainojaan makselleet ovat eläneet, eikä neuvo lainan maksamisen kannattavuudesta pidä enää ihan niin mustavalkoisesti paikkaansa. Toki huonoa, korkeakorkoista lainaa on syytä nykyäänkin maksaa nopeammin pois tai pyrkiä saamaan lainalle matalampi korko.
”Sijoittaminen on vain rikkaille”. On varmaan helposti ymmärrettävissä, että 80-90-luvulla sijoittaminen tapahtui hieman eri tavalla kuin nykyään, kun sijoituksia voi tehdä vaikka puhelimen netin tai suoraan sovelluksen kautta aina pörssin ollessa auki. Internet on yleistynyt 90-luvun loppupuolella ja sen kehittyminen nykyiseksi informaatioväyläksi vei jonkin verran aikaa. Jos siis mietitään sijoituspäätöksiä tai sijoittamisen opiskelua 80-90-luvulla, tietoa oli huomattavasti vaikeampi saada, saati sitten, että löytäisi vahingossa hyödyllistä tietoa. Voisi siis kuvitella, että sijoituspäätökset ovat pohjautuneet lähinnä oman perheen ja naapurin neuvoihin, niihin tietoihin, mitä lehdistä ja kirjoista on saanut ja milloin mihinkin. Vaikka 80-luku on ollut sijoittamiseen ihan hyvää aikaa niille, jotka ovat sitä harrastaneet, 90-luvun IT-kupla rokotti monilta omaisuutta varomattoman sijoittamisen seurauksena. Sijoittaminen lienee siis vaikuttaneen enemmän vedonlyönniltä kuin harkitulta toiminnalta niille, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä. Nykyään tietoa on tarjolla huomattavasti helpommin, sijoittaminen on tehty todella käteväksi ja sijoittamiseen pääsee kiinni pienemmällä alkupääomalla esim. rahastojen kautta. Toisaalta sijoittamisen riskitkin tuntuvat nykyään olevan paremmin tarjolla, jolloin niidenkin kannalta voi toimia tietoisemmin.
Mikä taas pätee edelleen? Rahaa kannattaa säästää, eikä hassata huomaamatta ihan kaikkea. Jos siis vaihtoehtoina on laittaa rahaa säästöön vaikka omaa asuntoa varten tai sitten vetää rahaa vessasta alas, on rahan säästäminen lähtökohtaisesti aina fiksumpaa.
