Arvot vastaan kuluttaminen

  • tehnyt

Joskus sitä miettii, että mihin se raha oikeasti katoaa palkkapäivän jälkeen tai miksi sitä oikein ostikaan taas uusia vaatteita, jotka jäävät hintalapun kera kaappiin roikkumaan. Varsinkin, jos omaan rahankäyttöön ei ole oikein mitään hallintaa, ostopäätökset ovat helposti impulsiivisia, eikä niitä tule oikein perusteltua itselleenkään. Toisaalta kaikille sattuu välillä ostoksia, joista kuitenkin jää syyllinen olo tai ostoksesta ei kuitenkaan saa kaikkea irti. Arvojen ja kuluttamisen yhteys voi auttaa ymmärtämään, miksi näin käy.

Jos ekologinen elämä on arvosi, mutta ajat ympäristölle todella haitallisella autolla, tämä aiheuttaa ristiriidan omien uskomustesi ja tekojesi välille, mikä tuntuu ikävältä ja aiheuttaa ahdistusta. Vaikka sulkisit tämän ristiriidan pois tietoisesta mielestäsi, esim. perustelemalla itsellesi, että olet silti ympäristöystävällinen kaikkien muiden tekojesi vuoksi, ristiriita säilyy silti alitajunnassasi. Arvot ja kuluttaminen ovat monilla ristiriidassa.

Jos tilannetta katsotaan psykologian kannalta, aivosi yrittävät saada sinut pois tällaisesta ristiriitatilanteesta omien uskomustesi kanssa. Jotta tilanne saadaan tasoitettua, joko omien uskomusten tai tekojen on muututtava. Eli joko on luovuttava autosta tai hankittava ekologisempi vaihtoehto tilalle tai vastaavasti muutettava omaa käsitystä omasta ympäristöystävällisyydestään tai siitä millainen ympäristöystävällinen ihminen oikeastaan edes on. Jos vaihtaa uskomuksiaan, joutuu kohtaamaan myös omien entisten tekemiensä asioiden painon, jos ne eivät olekaan enää linjassa uuden uskomuksen kanssa.

Käytännössä tällaisia vaihtokauppoja tapahtuu omassa mielessä ja käytöksessä ja se on ihan normaalia. Mutta tämän saman ilmiön vuoksi kulutustottumusten vaihtaminen ”paremmiksi” voi myös osoittautua hankalaksi, jos omat uskomukset ovat niitä vastaan.

Mistä siis kannattaa lähteä liikkeelle?

Kun omat uskomuksensa tuntee paremmin, on niiden mukaan kuluttaminenkin helpompaa. Uskomuksia kannattaa lähteä tarkastelemaan näkökulmalla ”mikä on omaa ja mikä muiden”. Koko elämän ajan kohtaamme uskomuksia, jotka muokkaavat omiamme. Osa uskomuksista syötetään meille jo lapsena, osa on itse muodostamiamme omien havaintojemme perusteella ja osa tulee meille opetettuna kuin vaivihkaa elämämme aikana.

Nykyinen kauneusstandardi ja muotiteollisuus perustuvat sille, että ihmiset saadaan uskomaan, että he ovat yhteiskunnan silmissä joukkoon kuuluvia ja joukossa edukseen esiintyviä, kun he täyttävät näitä standardeja. Näin luodaan kausittaisia trendejä, joihin hypätään vauhdilla mukaan, mutta jotka jo parin vuoden päästä vähän nolottavat. Tämä uskomus on siis varmaan meissä jokaisessa, mutta se tulee oikeasti ulkopuolelta. Jos somea, tehokasta mainontaa ja ulkonäön vaikutusta henkilön menestykseen ei olisi koko ajan nähtävillä, tarpeemme toteuttaa tätä uskomusta olisi ainakin pienempi.

Uskomus voi olla myös, että kun näytän ulkoisesti parhaaltani, pärjään elämässä parhaiten. Ulkonäöstä tulee tällöin prioriteetti. Ihminen, joka uskoo näin, käyttää paljon aikaa, energiaa ja rahaa ulkonäköönsä. Jos menestystä ei tulekaan, saattaa omaa uskomustaan alkaa epäillä, jolloin muodostuu ristiriita, jonka myötä joko uskomus tai käytös muuttuu. Jos odotettua menestystä tulee ja syynä siihen nähdään oma ulkonäkö, tämä uskomus ja sen mukainen käytös vahvistuu.

Mieti siis ihan rehellisesti omia arvojasi. Tämän ei ole tarkoitus olla syntilistasi, vaan auttaa sinua oppimaan itsestäsi. Mitä ajattelet tarvitsevasi selvityäksesi elämässä? Entä menestyäksesi, ollaksesi suosittu, haluttu, rakastettu? Kuuluuko näihin arvoihin oma ulkonäkö, entä oma terveys? Miten muiden ihmisten hyväksynnän hakeminen liittyy näihin uskomuksiin ja mitä mieltä siitä olet? Kun alat ymmärtää omia uskomuksiasi, osa niistä ehkä muuttuu. Syyllisyys joihinkin asioihin kuluttamisesta vähenee, kun taas osaan kuluttaminen ei enää tunnukaan mukavalta, kun se ei enää tunnu oman arvomaailman mukaiselta. Kun oma arvomaailma selkeytyy, voi jokaisen ostoksen kohdalla alkaa harkita, että miten tämä istuu omiin arvoihini ja miksi tämän tarvitsen.

Miten omat uskomuksesi rahasta sitten vaikuttavat kuluttamiseesi?

Jos sinulle on jo lapsesta asti opetettu, että ”ei ole varaa”, olet luultavasti oppinut, että ei ole varaa käyttää rahaa omien arvojen mukaisesti. Tämä lähtökohtaisesti luo jo ristiriidan, joka voi aiheuttaa paljon epämukavaa oloa. Ostetaan esim. halvalla jotain, mikä on tuotettu ihmisoikeuksia rikkomalla ja tietoisena tästä vääryydestä sitten ollaan ahdistuneita ostoksesta, mutta yritetään lykätä ajatus pois tietoisesta mielestä. Toisaalta voidaan tuntea häpeää siitä, että ei ole varaa ostaa jotain, mikä omien uskomuksien mukaan pitäisi olla Lapsena päähän iskostettu uskomus ”ei ole varaa” on erilainen kuin se, minkä oppii itse siinä vaiheessa, kun toteaa, että tässä kuussa ei ole varaa käydä kampaajalla.

Kulutuksen kannalta vaarallisia uskomuksia ovat myös ne, jotka kannustavat omien varojen yli kuluttamiseen. Kun vähätellään osamaksujen ja lainojen vaikutusta omaan talouteen, niitä otetaan hyvin hövelin perustein, koska sehän tuntuu melkein säästämiseltä, kun maksupäivää voi siirtää tulevaisuuteen. Muutaman kympin osamaksu kuussa tuntuu halvemmalta kuin koko köntän maksaminen saman tien. Tämä uskomus on petollinen ja nykyään aivan liian normalisoitu. Kun tähän yhdistetään vielä kuluttaminen joidenkin muiden kuin omien arvojen pohjalta, on luvassa oman talouden katastrofi. Tilanne on toki eri, jos lainoja ja osamaksuja joutuu ottamaan pakosta, eikä siksi, että itse haluaa. Silloinkin riskit oman talouden katastrofiin ovat valtavat, jos keinoja kierteestä ulos pääsemiseen ei ole.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *