Mitä olisin toivonut tietäväni rahasta 20-vuotiaana

  • tehnyt

Näin 27-vuotiaana kirjoittaessani tätä, 20-vuotiaan huolet tuntuu jo varsin kaukaisilta. Jos mietin 20-vuotiaan elämäntilannetta ja taloudellista tilannetta, mieleeni tulee lapsuudenkodista ulos muuttaminen, toisen asteen opintojen jälkeinen välitila, pätkähommat tai korkeamman asteen opintojen aloittaminen. Monelle muulle 20-vuotiaan elämäntilanne näyttää kovin erilaiselta, esimerkiksi jo vakituisilta palkkatöiltä tai vastaavasti vielä kokonaan elämän suunnan etsimiseltä, mutta parikymppisen talous voi olla epävakaata. En sanoisi katuvani mitään, mutta voisin olla huomattavasti lähempänä omia taloudellisia tavoitteitani, jos olisin oppinut oman talouteni tasapainottamiseen jo nuorena. Mitä aatteita siis tuputtaisin nyt parikymppiselle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuuus.

Suunnitelmallisempia hankintoja. 20-vuotiaana omia hankintojani ohjasi impulsiivisuus, josta kiitoksena minulla on kasoittain edelleen kirpputorille päätymistä odottavia vaatteita ja tavaroita. Usein hankinnat olivat myös täysin sen hetkisen halun perustelemia, enkä juurikaan miettinyt, mistä maksan tai onko se oikeasti edes hintansa arvoinen. Toisaalta minulla ei ollut pokkaa tehdä joitakin kalliimpia hankintoja, jotka sitten korvasin halvemmilla vaihtoehdoilla, joista en sitten kuitenkaan saanut samaa mielihyvää. Nykyään pystyn (pääasiassa) hallitsemaan impulsiivista shoppailua ja olen kehittänyt itselleni keinoja harkita hankintojeni järkevyyttä ennen ostospäätöstä.

Pitkäjänteinen säästösuunnitelma. Parikymppisenä rahan tulo oli esimerkiksi vuorotöistä johtuen epätasaista. Itse en ole kuitenkaan ikinä kärsinyt kovin pahasta palkkapäivän sokeudesta ja loppujen lopuksi harvoin vedin tiliä nollille, en ottanut pikavippejä tai omistanut luottokortteja. Tiedostan siinä mielessä olleeni onnekkaassa asemassa. Loppujen lopuksi en kuitenkaan saanut yhtään rahaa säästöön ja kaikki ylimääräisetkin tulot haihtuivat ihan huomaamatta. Jotenkin sitä ajatteli, että rahan pitkäjänteinen säästäminen on turhaa, kun säästöön jäävät summat ovat niin pieniä, vaikka tämä ei tietenkään ole totta. Pitkäjänteisen säästösuunnitelman tekeminen ja sen noudattaminen olisi tuonut taloudellista turvaa, mahdollistanut laadukkaampia tarpeellisia hankintoja sekä luonut pohjaa tulevaisuudelle. Jälkikäteen ajateltuna olisin myös pistänyt ASP-tilin pystyyn aiemmin, enkä vasta sitten, kun asunnon ostaminen alkoi olla ajankohtaista ja ottanut hyödyn kertyvästä korosta.

Kulujen seuranta ja budjetointi. Olen seurannut melko tarkasti tulojani vuodesta 2016. Olen ollut vastuussa omasta taloudestani vuodesta 2012 alkaen. Olen siis viiden vuoden ajan saanut tuloja ja kuluttanut tietämättä menoistani muuta, kuin että säästöjä ei juurikaan jäänyt käteen. Kuluja seuraamalla olisin voinut laatia itselleni edes löyhän kuukausibudjetin, jonka avulla olisin tietänyt paremmin, kuinka paljon silloinen elämäntyylini minulle maksaa ja käytänkö kuukausittain rahaa vältettävissä oleviin kuluihin. Budjetin avulla olisin voinut myös harkita paljonko voin (tai voinko) laittaa kuukausittain säästöön ilman, että elän koko kuukauden makaroonilla.

Sijoittamisen aloittaminen. Sijoittamisen kohdalla tuntuu, että aina paras aika aloittaa sijoittaminen oli eilen. Varsinkin nykyään indeksisijoittamiseen pääsee käsiksi varsin pienellä pääomalla ja pienillä kuluilla. Täten pitkällä sijoitushorisontilla pienilläkin summilla voi mahdollisesti kartuttaa omaisuuttaan jonkin verran. Toisaalta, kun sijoitetut summat ovat vielä pieniä, ei mahdollinen pörssissä menetetty omaisuuskaan ole mahdottoman suurta. Äärimmäisen tärkeää on kuitenkin sijoittaa vain summia, jotka on myös varaa menettää. Sijoittamisen aloittaminen on myös hieno tapa oppia paljon yrityksistä ja yritystoiminnasta sekä talouden toiminnasta.

Itseensä investoiminen. Aina on kannattavaa investoida asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat itseä ja varsinkin sellaisiin, jotka auttavat kehittymään positiivisella tavalla. Varsinkin nuorena, kun maailma pommittaa meitä uskomaan, mistä meidän pitäisi olla kiinnostuneita, on tärkeää uskaltaa panostaa asioihin, joiden avulla voi kehittyä itselleen mieluisissa ja tärkeissä asioissa. Tällainen sijoitus voi olla harrastuksesta maksamista, itselle merkittävissä tapahtumissa käymistä tai millä tahansa muulla tavalla itsensä kehittämistä. Itselleni tämä olisi tarkoittanut vapaampaa rahan käyttämistä itselleni tärkeisiin harrastuksiin ja välineisiin sekä kunnon kamerakokoonpanon hankkimista. Päätöntä vaatteiden, meikkien ja krääsän shoppailua ei kannata yrittää perustella itseensä sijoittamiseksi, ellet oikeasti näe tulevaisuuttasi näiden aihepiirien parissa.

Nuoruuden vapaudesta ja huolettomuudesta nauttiminen. Vaikka oman talouden ja sen tulevaisuuden pitäisi mielestäni olla tärkeää jokaiselle nuorelle, aikuiselle ja mummelille, ei kituuttaminen pelkästä säästämisen ilosta välttämättä ole kovin pitkäkantoista (ellei pelkästä säästämisestä saa todellakin paljon iloa). Eli monessa tapauksessa tämä tarkoittaa tasapainon rakentamista kuluttamisen ja säästämisen välillä niin, että rahaa voi käyttää ja saada niitä kokemuksia ja asioita, joita haluaa, mutta samalla saa kuitenkin rakennettua omaa taloudellista tulevaisuuttaan järkevälle pohjalle. Täysi-ikäisyyden ensimmäisillä portailla lienee aivan normaalia intoutua tilille kilahtavista kunnon palkkarahoista ja päätyä ostamaan jotain turhaa, koska rahaa on. Monella ei välttämättä ole kotoa perittyä järkevää talouskasvatusta, jolloin talouden ja elämästä nauttimisen tasapainon oppii vasta kokemuksen, innostuksen tai pakon myötä.

Mitkä ovat olleet omia suurimpia oppejasi talouden parissa sitten omasta taloudesta vastuun ottamisen? Mikä vaatii vielä kehittämistä omassa talouden hallinnassasi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *