Säästämisen ja elämästä nauttimisen raja

Kuinka paljon saa nauttia elämästään, kun säästää? Tähän voidaan ensin vetää kaikki munkki- ja gandhi-metaforat, jotka ovat toinen toistaankin inspiroivampia ja kannustavat nauttimaan elämän ilmaisista yksinkertaisuuksista. Toisaalta netti on pullollaan mitä jyrkempiä näkemyksiä siitä, että mihin rahaa on sallittua käyttää, jos yrittää säästää ja mihin tuhlaaminen on vain pikkumaisuutta. Vaikka on luultavasti totta, että elämän parhaat (ja ainakin tärkeimmät) asiat ovat ilmaisia, on olemassa myös tilanteita, joissa elämänlaatuaan voi nostaa maksamalla niistä. Tämä säästämisen ja elämästä nauttimisen raja on varmaan jokaisella omansa, mutta pelkkä tiukka säästäminen on harvalle tie onnellisuuteen.

Nyt kannattaa varautua vähän henkilökohtaisempaan stooriin, mutta päädyin tämän aiheen pohdiskeluun siinä vaiheessa, kun vedin itseni burnouttiin. Keskustelin työterveyspsykologin kanssa ja ensimmäiseltä sessiolta sain kotiin mietittäväksi ”mitä asioita haluan elämääni lisää”. Olin niin loppuunpoltettu, että en enää tiennyt itsekään, mitä tällainen voisi edes olla. Sain kuitenkin lopulta mietittyä kaksi asiaa: laatuaika (ilmaista) ja asioiden tekeminen itseni vuoksi (ei aina ilmaista). Olen tahkonut töitä menemään jo esiteini-ikäisestä asti ja viimeiset vuodet olen ollut vastuullisessa roolissa töissä osa-aikaisena – samalla suorittaen yliopisto-opintoja ja kilpaurheillen. Loppuunpalaminen ei siis ole varmaan tällä reseptillä mikään yllätys, mutta siihen päälle olin karsinut elämästäni paljon iloa tuottavia menoja ja asioita, koska a) minulla ei ollut aikaa ja b) halusin säästää rahaa.

En kuitenkaan oikeastaan näe, että olisin menettänyt paljoakaan sillä, että olen ollut suhteellisen järkevä rahojeni kanssa, mutta en ole myöskään arvostanut itseäni riittävästi tai varmaan edes ajatellut ansaitsevani kivoja asioita. Kuitenkin tästäkin kokemuksesta seurasi hyvä havainto, että on okei käyttää rahaa myös itseensä ja erityisesti muihinkin kuin niihin ulkoisiin asioihin. Olen vuosien varrella käynyt kampaajalla, hierojalla, ripsien kestotaivutuksessa jne., jos siltä on tuntunut ja siihen on ollut silloin rahaa. Vedin samaan aikaan kuitenkin useamman vuoden töitä ilman varsinaisia lomia ja jos sain johonkin väliin sen viikon lomaa, tuntui rahan käyttäminen lomailuun tai vapaa-ajalla kivojen asioiden tekemiseen lähes vastenmieliseltä, koska laitoin saman rahan ennemmin säästöön. Nyt kun olen päässyt paremmin irti töistä ja ymmärtänyt, että olen paljon muutakin kuin työminäni, tajuan, että olen kyllä laiminlyönyt rahankäytössäni sitä ihmistä, joka olen töiden, urheilun, opiskelun ja somen ulkopuolella. Loppujen lopuksi kukaan ei kuitenkaan saa sitä säästettyä rahaa mukaansa kuollessaan, eikä voi taata olevansa eläkepäivillä fyysisesti siinä kunnossa, että voisi silloin tehdä niitä asioita, joista on luopunut nuorena ajatuksella: ”sitten eläkkeellä on aikaa”.

Ajatus, jonka mukaan säästäminen tarkoittaa kaikesta mahdollisesta luopumista, äärimmäistä säästämistä kaikista menoista ja pelkkää kitukuureilua, on todella vanhanaikainen. Säästäminen ansaitsisi kyllä nykypäivänä oikein kunnon brändimuutoksen, jotta tätä kitupiikkeilyn stigmaa saataisiin lievennettyä. Säästäminen voi olla myös järkevää rahankäyttöä omien halujen ja arvojen mukaisesti, eikä se silloin sulje pois maksamista asioista, jotka ihan oikeasti parantavat omaa elämää ja omaa elämänlaatua huomattavasti. Ne eivät ole suoraan poissulkevia asioita, vaan kysymys on nimenomaan vaihtokaupasta jokaisen asian kohdalla erikseen ja valinnan ei aina tarvitse olle mustavalkoisesti pelkkä säästön tavoittelu.

Tasapainoa säästämisen ja itseensä rahan kuluttamisen välillä on hankala löytää ja jokaisella on varmasti oma kultainen keskitiensä siihen. Itse olen nyt oppimassa, että haluan käyttää rahaa myös asioihin, jotka eivät välttämättä ole taloudellisesti niitä järkevimpiä, mutta ihan vaan, koska nautin niistä asioista. Toisaalta leikkaan mielelläni kuluja itselleni ei-niin-tärkeistä asioista. Haluan esimerkiksi syödä ravintolaruokaa, käydä itseäni kiinnostavilla maksullisilla kursseilla kehittämässä itseäni ja hankkia uusia onnellisia muistoja, vaikka ne joskus maksaisivatkin. Jollekin toiselle tämän tasapainon löytäminen voi tarkoittaa sitä, että ymmärtää laittaa rahaa myös säästöön ja opettelee esimerkiksi sijoittamaan, koska silloin mahdollistaa itselleen mukavan ja turvatun elämän myös tulevaisuudessa, vaikka nykyhetkessä juuri nyt joutuisikin luopumaan joistain asioista. Äkkirikastumisen toivominen esim. lottoamalla, ei ole järkevä suunnitelma tulevaisuudelle.

Toivon saavuttavani joskus sellaisen tasapainon, missä saan myös ulkoistettua asioita, joiden tekemistä oikeasti inhoan (esim. siivoaminen) ja teen sillä samalla ajalla jotain itselleni tärkeämpää. Tämä johtaa siihen, että silloin tulojen on mätsättävä menoja siten, että samalla rahaa jää kuitenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. En siis tällä hetkellä ole vielä siinä pisteessä, että olisin valmis vähentämään säästämistä ja sijoittamista, jotta saisin luovuttua asioista, jotka kuitenkin olen kykenevä tekemään pääasiassa itsekurin avulla. Toisaalta ajatus motivoi kasvattamaan omia tuloja tulevaisuudessa, koska nykyisellä tulotasolla joutuisin laskemaan muuten elintasoani tai vähentämään säästämistä. Korkeammat tulot mahdollistavat samanaikaisesti säästämisen ja itselle mieluisan elintason, joten tulojen kasvattaminen on järkevää, kunhan siihen keksii itselle sopivat keinot.

Oletko päätynyt samankaltaisiin ajatuksiin säästämisen ja elämästä nauttimisen välillä vai koetko, että tiukka säästäminen on itsellesi parempi vaihtoehto?

2 kommenttia artikkeliin “Säästämisen ja elämästä nauttimisen raja”

  1. Hyvä kirjoitus ja todella tuttuja ajatuksia! Välillä tuntuu, että osaan säästää tai pihistellä vähän liiankin hyvin, enkä osaa kunnolla nauttia elämästä kuluttamalla edes sellaisiin asioihin, joista oikeasti nauttisin ja joihin kannattaisi kuluttaa. Ahdistun helposti siitä, että pitäisi käyttää rahaa johonkin, ja jos esim. jokin tekeminen maksaa, niin jätän sen mieluummin välistä tai jos joudunkin maksamaan siitä, niin saatan jäädä ahdistumaan tästä vielä jälkikäteen.

    Tuloni eivät ole suuret, mutta todellisuudessa minulla olisi varaa kuluttaa enemmänkin. Säästäminen ja pihistely on vain jäänyt ikään kuin automaattisesti päälle, enkä meinaa osata päästää siitä irti silloinkaan, kun kannattaisi. Tavallaan tiedostan, että käyttämättömästä rahasta ei loppujen lopuksi ole mitään iloa, mutta silti säästän ikään kuin ”kaiken varalta”, vaikka en tiedä, tuleeko koskaan todella tällaista tilannetta, jossa kokisin voivani hyvillä mielin käyttää näitä säästöjä.

    Täytyy kuitenkin sanoa, että saatan kyllä joskus olla valmis maksamaan enemmänkin esim. laadukkaasta vaatteesta, ja vähän epäloogisesti tällainen isompi panostus saattaa tuntua helpommalta kuin vaikkapa muutaman euron tai jopa senttien maksaminen jostain pienemmästä asiasta.

    Tässä riittää siis vielä opeteltavaa 😀

    1. Kiitos! Sitähän se juuri on – tasapainon hakemista. Pelkkä tuhlaaminen ja ajattelematta rahan käyttäminen ei tuo onnea pitkässä juoksussa, mutta ikuisessa pihistelyssä eläminenkin voi olla turhan rajoittavaa. Paljon on opeteltavaa itselläkin, mutta vähitellen kohti yhä parempaa tasapainoa ja ymmärtämistä omista tarpeista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *